Koska jostain syystä meillä on naapurimaastamme poiketen aivan erilaiset tavat sekä keittää että syödä rapuja, on pakko julkaista oma suosikkini, joka tulee Ruotsista. Parhaita ovat luonnollisesti itse pyydetyt ja keitetyt ravut, mutta saman liemen voi keittää myös kaupasta ostettuihin pakasterapuihin, kunhan sulattaa ne ensin ja laittaa sitten ravut yksitellen uuteen liemeen muutamaksi tunniksi. Suolan määrä on tunnetusti makuasia, mutta itselleni sillä on aivan käsittämättömän suuri merkitys juuri tässä yhteydessä.
Otetaan eläviä rapuja niin paljon kuin niitä sattuu olemaan
Vettä
Karkeaa merisuolaa 3 rkl per litra vettä ja samaan määrään aina 1 sokeripala
Kruunutillin varsia keitettäessä. Ne poistetaan ennen rapujen lisäämistä. Itse kruunut lisätään vasta jäähdytysvaiheessa. Itse keitän eläviä rapuja niin kauan, että selkäpanssarin etureunaan tulee vallea reunus. Samalla ravut nousevat myös pintaan. Keskimääräinen keittoaika lienee noin 8 minuuttia. Tässäkin taasen koulukunnat eroavat merkittävästi toisistaan. Kevyesti kypsennetyt ravut hoituvat noin puolessa tästä ajasta, mutta sitten niitä saa raapia pyrstön kuorista melkein murunen kerrallaan. Makuasioita taasen kaikki.
Sama ohje sopii molempiin variantteihin, siis sekä itse pyydettyiohin että pakkasesta otettuihin. Suolaliuoksesta syntyy 4,5 painoprosenttinen liuos, joka saattaa olla joillekin liikaa, mutta omasta mielestäni se on juuri sopiva. Ihan oikeasti ruotsalaisten mielestä se on vielä laimea! Siksi siis ihan oma ohje.
Suurin ero maittemme välisessä rapumaaottelussa on kuitenkin itse syömistilanteessa. Enkä tarkoita nyt tässä hyvää akvaviittia ja snapsilauluja, jotka omasta puolestani saavat jäädä ja korvaantuvat hyvällä valkoviinillä. Se suuri ja merkittävä ero on siinä, että ruotsalaiset laittavat tummaksi paahdetun leivän päälle voin lisäksi voimakasta juustoa (mieluusti Västerbotten) ja sen päälle tillisilpun ja ravunpyrstöt. Juuston ja ravun maut täydentävät toisiaan ja kokonaisuus on omasta mielestäni parempi kuin ilman juustoa.
Juoman suhteen koulukunnat menevät pahasti ristin, mutta itse lukeuden pelkän valkoviinin, mieluimmin rieslingin, kannattajiin. Viinaa voi juoda ihan muutenkin ja mukavaksi voi tulla myös.
Kuvassa kaupan pakasteravut odottavat suolaliemessä pääsyään parempiin suihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaiken perusta
Tervetuloa vanhasta uuteen! En malttanut luopua vanhoista resepteistäni, sillä niiden luomiseen on mennyt 13 vuotta ja suurin osa resepte...
-
Tämän ohjeen löysin 1980-luvun puolivälissä ruotsalaisesta Allt om Mat-lehdestä. Ruoasta tuli välittömästi perheemme suursuosikki ja sit...
-
Päätin ostaa pakkauksen karjalanpaistilihoja ja tehdä niistä kaikkea muuta kuin perinteistä karjalanpaistia. Ensinnäkin lihakset saivat m...

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti